Tampereen Teekkarit 54 vuotta

Rakkaat teekkarit ja teekkareiden ystävät. 54 vuotta sitten alkanut tarina on johdattanut meidät tähän hetkeen. Siihen, että juhlimme tänään yhdessä tamperelaista teekkariutta ja tuntuu suoraan sanottuna uskomattomalta, että pääsen tänään puhumaan teille. Tänä iltana, jos koskaan, on tärkeää muistella, miten olemme päässeet tähän hetkeen, mutta toisaalta myös tarkastella nykytilannetta ja visioida yhteisömme tulevaisuutta.

Teekkarikulttuurista

Teekkarit saapuivat Tampereelle 60-luvulla ja ovat saapumisestaan asti värittäneet Tampereen katukuvaa. Omia perinteitä alettiin luoda heti alusta asti, kun teekkarit päättivät, että he haluavat rakentaa metallisen korin ja kastautua Tammerkoskessa. Lupa tähän heltyi sillä perusteella, että koskessa olisi oltava soutuvene pelastustarkoituksiin. Teekkareiden itse rakentamaa metallista koria ei kukaan kuitenkaan epäillyt.

Teekkarikaste kuvaa hyvin sitä, kuinka nopeasti teekkarit keksivät jotain ja toteuttavat sen ja toisaalta sitä, kuinka merkittäviä ja pitkäaikaisia osia perinteessämme on. Teekkarisaunan tarina taas kertoo nokkeluudesta ja taidokkaasta suhteiden rakentamisesta. Tontille rakennettiin telttasauna, jonka lauteet olivat kaljakoreja ja kiuas kivillä täytetty peltitynnyri. Saunavieraiksi kutsuttiin Tampereen kaupungin ja yritysten edustajia. Kuten nokkelimmat voivat arvata, idea sai kannatusta ja teekkarit saivat luvan rakentaa saunan, jolla on ainutlaatuinen merkitys kulttuurissamme.

Tamperelaista teekkarikulttuuria on rakennettu vuosikymmenten saatossa tuhansien teekkarien voimin ja villeimmätkin ideat on toteutettu. Pisimmät perinteet ovat vieläkin osa jokavuotista elämäämme ja ne elävät rinnakkain uusien perinteiden kanssa.

Teekkariyhdistyksen perustaminen

Viime vuosina yhteisömme on kuitenkin ollut isossa murroksessa. Juhlimme tänään ennen kaikkea tamperelaista teekkariutta ja se ei olisi mahdollista ilman teekkariyhdistyksen perustamista. Pääseminen tähän pisteeseen on ollut aikamoinen matka. Se on vaatinut satojen tuntien työtä ja määrätietoista toimintaa. Ennen kaikkea se on vaatinut pohdintaa siitä, miten tamperelaista teekkariutta tulisi vaalia ja miltä kulttuurimme tulisi näyttää.

Yhdistyksen perustaminen oli useamman vuoden projekti, joka tehtiin yhdessä opiskelijoiden kanssa. Projektin aikana oli äärimmäisen tärkeää ottaa mukaan ne tahot, joita työ koski ja jotka tulisivat olemaan osa yhdistystä. Isoja uudistuksia ei voi tehdä onnistuneesti ilman yhteisön kuuntelemista ja osallistamista. Yksi tärkeimmistä asioista yhdistyksen perustamisessa oli se, että eri kokoiset järjestöt pääsevät yhtä vahvalla äänellä kehittämään kulttuuriamme. Tämä tasavertaisuus kuvastaa teekkarien yhteenkuuluvuutta ja niitä periaatteita, joita yhteisössämme on vaalittu vuosikymmenten ajan.

Yhteisömme

Erään nimeltämainitsemattoman yliopistofuusion aikana tamperelaista teekkariutta ja sen tulevaisuutta kohtaan heräsi kysymyksiä ja pelkoa niin yhteisömme sisältä kuin muualta. Murrosvaiheessa käydyt keskustelut eivät olleet helpoimpia ja aiheuttivat suuria tunteita, mutta ne ovat olleet äärettömän tärkeitä. Niiden avulla olemme pystyneet tarkastelemaan omaa toimintaamme paremmin. Haluankin kiittää jokaista, joka on näiden 54 vuoden aikana kyseenalaistanut kulttuuriamme ja tekee niin jatkossakin. Välillä on paikallaan esittää niitä kysymyksiä, joita ei välttämättä muuten uskallettaisi esittää. Juuri niiden kysymysten avulla voimme kehittyä ja vastata nykypäivän ja tulevien teekkarisukupolvien tarpeisiin.

Näiden murrosvuosien aikana on kuultu paljon ylistyssanoja kulttuuristamme. Osa niistä on paikallaan, mutta mietin, onko kyseessä ollut puolustusmekanismi ja jonkinlainen oikeutus sille, että kulttuuriimme ei pitäisi puuttua. Välillä nimittäin vaikutti siltä, että olimme keskittyneet puolustamaan kulttuuriamme niin vahvasti, että suljimme silmämme yhteisömme ongelmilta ja lakaisimme ne maton alle sen sijaan, että olisimme tarttuneet kehityskohtiin. Toivon, että jokainen pohtisi, onko tässä hetkessä kulttuurimme valmis? Onko tämä viimeinen muoto, se kaikkein paras, johon pystymme?

Yhteisössämme on asioita, joita on pitkään suojeltu ja joista ei ole uskallettu puhua ennen murrosvaihetta. On myönnettävä, että tässä yhteisössä on vahva aktiivien kupla ja jos et ole sen rajojen sisäpuolella, sinne on vaikea päästä. Meidän tulee kuitenkin pitää huolta, että jatkossa kuplautumista ei tapahdu ja emme sulje ketään pois. On tärkeää, ettemme luo hyvä teekkari -verkostoa, jossa vain avain asemassa olevien tutut etenevät järjestöurallaan vaan saamme kaikki mukaan ja pidettyä heidät mukana yhteisössä. Meillä on todella paljon tekemistä sen kanssa, kuinka saavutettavaa toimintamme on niin kerhoissa, killoissa kuin muuallakin. Pitää miettiä, otammeko ja pääsevätkö kaikki toimintaan haluavat mukaan. Meillä ei ole varaa jättää ihmisiä ulkopuolelle.

Saavutettavuutta parantamalla voimme varmistaa, että useampi meistä jaksaa. Olemme kehittäneet yhteisöämme liikaa jaksamisen varjolla. Yhteisömme eteen on etenkin viime vuosien ajan laitettu sellaisia työmääriä, jotka eivät ole inhimillisiä. Me emme voi romuttaa ihmisten jaksamista.

Puhuttiinpa sitten tehdyistä tunneista tai muiden kohtelusta, kaiken keskiössä tulee olla inhimillisyys. Meidän pitää olla armollisia toisillemme ja kiittää pienistäkin asioista. Moni on kehittänyt yhteisöämme ilman kiitosta ja tunnustusta. Olenkin äärettömän kiitollinen, että Tampereen teekkarit kehittävät palkitsemiskulttuuria, jotta yhä useampi saa itselleen kuuluvan kiitoksen ja yhteisömme huomioi myös hiljaiset puurtajat.

Katse eteenpäin

Tällä hetkellä tehtävä yhdenvertaisuustyö herättelee yhteisöämme miettimään, miten voimme kehittää toimintaa ja ovatko nykyiset toimintamallit oikeutettuja ja nykypäivää. Itse olen sitä mieltä, että perinteet ja pitkäjänteinen toiminta ovat tärkeitä, mutta toimintaa pitää myös kehittää rohkeasti ja sille pitää olla tilaa. Oman näkemykseni mukaan me teekkarit emme aina tykkää puhua vaikeista asioista. Välillä tuntuukin, että on helpompi ratkaisu unohtaa, kuinka paljon omalla toiminnalla voi saada aikaan ja tuntuu kivemmalta mennä sieltä, missä asioista ei tarvitse keskustella niin paljon. Toivon kuitenkin, että tamperelaiset teekkarit uskaltavat jatkossakin olla äänekkäitä ja kyseenalaistaa asioita.

Kokemamme opiskeluaika on vain murto-osa koko tamperelaisen teekkariuden historiasta. Toisaalta se on myös merkittävä osa, sillä omalla toiminnallamme voimme määrittää, mihin suuntaan kulttuurimme kehittyy. Tärkeää on, että jokainen löytää oman paikkansa tästä yhteisöstä ja pääsee tekemään itselleen mielekkäitä asioita. Kaikkien meistä ei tarvitse vaikuttaa, mutta jos haluamme alamme äänen kuuluvan ja jälkemme näkyvän tässä yhteiskunnassa, se tarkoittaa myös, että tarvitsemme vaikuttajia ja sanansaattajia. Se, että ottaa kantaa asioihin rohkeasti, ei ole keneltäkään pois vaan auttaa tekemään tästä yhteisöstä meille kaikille paremman paikan olla.

Uskalletaan tehdä

Viisikymmentä vuotta sitten teekkareilla oli täysin erilaisia haasteita kuin meillä tänä päivänä. Silloinkin asioita on tarkasteltu eri näkökulmista ja mietitty omien päätösten seurauksia. Voimme oppia aiemmilta sukupolvilta paljon ja olen äärimmäisen tyytyväinen, että näissäkin juhlissa voimme vaihtaa ajatuksia ja saada oppeja ja toisaalta kertoa, miten yhteisöllämme menee nykyään. Tänä päivänä kehitys on niin nopeaa, että meidän on oltava koko ajan valppaita ja kyseenalaistettava asioita. Oli kyse sitten siitä, miten kampuksen tiloja käytetään tai siitä, miten teekkarit voivat olla osana maapallomme pelastamista, keskustelua on käytävä. Maailma ei muutu paremmaksi paikaksi, jos ei uskalla tehdä.

Nuoremmille tekijöille haluan antaa vinkin: lähtekää rohkeasti kokeilemaan uutta ja harjoitelkaa. Kuten joku viisas on joskus sanonut, tekemällä oppii. Järjestötoiminta opettaa sellaisia taitoja, joita ei luennoilta saa, mutta joista on varmasti hyötyä teille jatkossa. Kaikessa ei myöskään aina tarvitse onnistua heti vaan tärkeintä on uuden kokeilu ja toiminnan kehittäminen. Uskaltakaa jättää oma käden jälkenne toimintaan ja haastaa entisiä toimintatapoja.

Muistakaa myös, että kaikki ei aina suju helposti. Elämässä voi tulla vastaan pienempiä ja isompia ongelmia, mutta missään tapauksessa ei kannata jäädä yksin. Moni meistä hakee apua, kun mieli murtuu ja jaksaminen loppuu. Kuitenkaan näistä asioista puhuminen ei ole vieläkään helppoa ja sen pitää muuttua. Pitäkää toisistanne huolta ja uskaltakaa puhua. Tehkää valintoja, jotka eivät tunnu helpoilta. Tehkää ne valinnat niin, että teillä itsellänne on parempi huominen. Älkää myöskään yrittäkö mahtua mihinkään valmiiseen muottiin vaan uskaltakaa määrittää itse oma suuntanne.

Voin oman kokemukseni perusteella sanoa, että tässä yhteisössä, jos jossain, on todella paljon voimaa ja täältä on helppo ponnistaa niin ylös kuin vain uskaltaa.

Teitä vanhempia tekijöitä puolestaan haluan muistuttaa, että olette edelleen osa tätä yhteisöä ja teitä kaivataan. Teillä on enemmän merkitystä Tampereen teekkariuden tulevaisuuden kannalta kuin uskoisittekaan. Ottakaa paikkanne tässä yhteisössä ja auttakaa nuorempia tekijöitä panoksellanne. Tuellanne on iso vaikutus.

Haluan omalta osaltani esittää kiitoksen teille kaikille Tampereen teekkareille ja teekkareiden ystäville, jotka olette rakentaneet ja vieneet yhteisöämme eteenpäin näiden 54 vuoden aikana. Te nykyiset ja tulevat tekijät, olkaa rohkeita ja pelottomia. Muistakaa aina, ettette ole yksin. Ehdotan, että kohotamme maljan tamperelaiselle teekkariudelle, sille valtavalle työlle joka on jo tehty ja ennen kaikkea valoisille tuleville vuosille. Kiitos!

Puhe on pidetty Tampereen Teekkarit ry:n 54-vuotisjuhlilla.