Rakennuskannan uudistaminen purkamalla on kestämätöntä
Tampereen yhdyskuntalautakunta käsitteli tiistaina 7.11.2023 kaavaa, joka toteutuessaan muokkaa peruuttamattomasti kaupunkikuvaa hyvin keskeisellä paikalla. Kyseessä on asemakaava, joka koskettaa kansanomaisemmin tunnettua vuonna 1976 valmistunutta “pankkipalatsia” osoitteessa Itsenäisyydenkatu 7–9. Puhumme rakennuksesta, jota voisi luonnehtia monumentiksi Tampereen Tammelan kaupunginosassa.
Tampereen opiskelija-asuntosäätiö (TOAS) tavoittelee kaavamuutoksen kautta nykyisen 80 opiskelijalle soveltuvan kerrostalokokonaisuuden täydellistä purkamista sekä korvaamista merkittävästi korkeammalla 200 opiskelijalle soveltuvalla uudisrakennuksella. On selvää, että mahdollisimman suuri joukko opiskelijoita ansaitsee laadukasta asumista keskeisellä sijainnilla. On kuitenkin syytä tarkastella kriittisesti, vaatiiko tämän tavoitteen saavuttaminen olemassa olevan rakennuskannan purkamista. Vanhaa voidaan korjata, korottaa, laajentaa sekä kehittää. Pankkipalatsin kiinteistö on tästä elävä esimerkki: onhan se jo kerran muutettu toimistoista asunnoiksi. Purkamisen myötä on jälleen jotain arvokasta katoamassa tamperelaisesta urbaanista kaupunkiympäristöstä. Tämä on täysin kestämätöntä kaupunkikuvallisesti, arkkitehtonisesti sekä ekologisesti.
Tampereen kaupunki ei näytä saavuttavan vuoden 2030 hiilineutraaliustavoitetta, joten keinovalikoimaa tulisi entisestään syventää. Tutkimusten mukaan rakennusten korjaaminen on lähes poikkeuksetta ympäristön kannalta kestävämpi ratkaisu kuin purkaminen ja uuden rakentaminen. Uudisrakentaminen aiheuttaa hiilipiikin, jonka takaisinmaksuaika on vuosikymmeniä. Purkamalla vähättelemme rakentamisen ja rakennusmateriaalien merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lisäksi jätämme hyödyntämättä rakennusten potentiaalin toimia hiilivarastoina. Säästettyä rakennusta voidaan ajatella samalla tavalla hiilivarastona kuin hakkuilta säästettyä metsää.
Oli pankkipalatsin arkkitehtuurista mitä mieltä tahansa, on kaupunkikuvallisesti kestämätön ajatus, että vain “kauniit” rakennukset ansaitsevat säilyä. Kauneuden ja estetiikan käsitykset elävät ajassa. Pankkipalatsi poikkeaa myönteisellä tavalla aikansa parjatusta valtavirtarakentamisesta julkisivujen jäsentelyltään ja julkisivumateriaaleiltaan. Arkkitehti Kosti Kurosen suunnittelema rakennus valmistui Suomen työväen säästöpankin työvoimatoimiston ja -piirin tiloiksi, joten rakennus tallentaa Tampereen kaupungille ominaista yhteiskunta- ja sosiaalihistoriaa. Rakennusten purkaminen on mielikuvituksen köyhyyttä, joka ei kestä tämän päivän tarkastelua siitä, mikä on kestävää kaupunkipolitiikkaa. Tämän politiikan suunnan on Tampereella muututtava.
Lopulta pankkipalatsin purkaminen on TOAS:n vastuulla. TOAS on tunnettu vastuullisena paikallisena toimijana. Viime vuosina TOAS on kuitenkin lähinnä kunnostautunut kaupunkikuvallisesti- ja kulttuurisesti arvokkaiden vanhojen rakennusten purkajana uudisrakennusten tieltä. Pankkipalatsin purkamisen myötä TOAS jatkaa linjaa, joka köyhdyttää Tamperetta rakennus ja kortteli kerrallaan. Tämän linjan hyväksyy Tampereen kaupunki.
Kummeksumme usein menneen vuosisadan aikalaispolitiikkaa, kun vanhoja rakennuksia sekä kokonaisia kaupunginosia tuhottiin kaupungistumisen aalloissa tehokkuuden nimissä. Tänään Tampere on jälleen vastaavassa kaupungistumisen paineessa. Mikä on tällä kertaa vanhan rakennuskannan kohtalo ja olemmeko lopulta oppineet yhtään mitään?
Mielipide julkaistu Aamulehdessä 18.11.2023.
Kirjoittajat
Essi Nisonen, arkkitehti, väitöskirjatutkija.
Iida Kalakoski, TkT, arkkitehti, yliopisto-opettaja.
Jaakko Vuorio, yhdyskuntalautakunnan jäsen, vihreät.
Kimmo Hokkanen, kulttuuripuutarhuri.
Laura Kaisto, TkK (arkkitehtuuri), Graafinen suunnittelija.
Malin Moisio, arkkitehti, väitöskirjatutkija.
Mario Kolkwitz, arkkitehti, väitöskirjatutkija.
Mari-Sohvi Miettinen, arkkitehti, yliopisto-opettaja.
Raúl Castaño, tutkija.
Sıla Kartal, arkkitehti.
Sofie Pelsmakers, professori.
Tiina Mikkonen, yhdyskuntalautakunnan varapuheenjohtaja, vihreät.
