Tekniikan monimuotoisuus vaatii lasikattojen rikkomista

Tekniikan ala on yksi vahvasti sukupuolittuneista aloista: vain 20 prosenttia tekniikan opiskelijoista on naisia. Tänään onkin hyvä pysähtyä miettimään alojen sukupuolittuneisuutta, sillä 11.2. vietetään YK:n kansainvälistä päivää naisille ja tytöille tieteen ja teknologian parissa. Päivän tarkoituksena on tehdä näkyväksi tyttöjen ja naisten merkittävää roolia teknistieteisillä aloilla, joilla opiskellaan teknologiaa, luonnontieteitä ja matematiikkaa. 

Pidän tekniikan alasta sen monipuolisuuden vuoksi. Jos nuorella on intoa matematiikkaa, luonnontieteitä tai teknologiaa kohtaan, tältä alalta varmasti löytyy jotain juuri hänelle sopivaa, taustasta riippumatta. Mä en kuitenkaan päätynyt käytettävyyssuunnittelijaksi itsestään, eikä se ollut mikään lapsuudenhaaveeni. Tuttavapiirissäni usein toistuu tarina siitä, kuinka lukion opinto-ohjaaja on esitellyt luonnontieteissä lahjakkaalle tytölle lääkistä ainoana varteenotettavana vaihtoehtona. Onkin aiheellista kysyä, kannustetaanko tänä päivänä tyttöjä tarpeeksi tekniikan alan opintoihin. Tytöille annettavassa opinto-ohjauksessa pitää huomioida myös tekniikan ala vaihtoehtona. 

Nuorten alavalintoihin vaikuttaa myös se kapea kuva, joka eri aloista usein esitetään mediassa. Esimerkiksi IT-aloilta nostetaan usein esiin vain koodareita, joka synnyttää helposti kuvan, että kaikki IT-alalla koodaavat ja tykkäävät siitä. Mä olen käytettävyyssuunnittelija ja rakastan työtäni. Mä en koodaa vaan rakennan ymmärrettäviä ja saavutettavia digipalveluita sekä ymmärrän ihmisten käyttäytymistä ja tarpeita. Löysin itselleni juuri sopivan paikan alalta, joka ei mun aiemmissa mielikuvissa vastannut yhtään mun toiveita.

Tekniikan alaan liittyvä kuva on onneksi laajentumassa hiljalleen, mutta ilman pitkäjänteistä työtä siinä ei onnistuta. Tarvitsemmekin enemmän lastenkirjoja ja pelejä, joissa nostetaan esiin tekniikan alaa. Tarvitsemme enemmän yhteisöjä, jotka tukevat tekniikan alan vähemmistöjä. Esimerkiksi Linda Liukkaan lastenkirjat ja Mimmit koodaa -yhteisö tukevat sitä, että yhä useampi tyttö voi nähdä itsensä tekniikan alalla ja että yhä useampi osaaja saa tukea vertaisiltaan.

Uskon vahvasti siihen, että meillä jokaisella tulisi olla mahdollisuus valita opiskelusuunta ja ala ilman, että mitkään rakenteet tai tottumukset ohjailevat meitä tekemään tietynlaisia valintoja. Sukupuoli ei ole sitä paitsi ainoa alan valintaan vaikuttava tekijä. Muita tekijöitä ovat muun muassa etnisyys, vammaisuus, vanhempien koulutustausta ja sosioekonominen asema. Maahanmuuttajaperheiden nuorille saatetaan esimerkiksi suositella ammattitutkintoa, vaikka nuorella olisi lahjoja akateemisiin opintoihin. Tiedetään myös, että nuorella on edelleen suurempi todennäköisyys hakeutua korkeakoulutuksen piiriin, jos hänen vanhemmillaan on yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto. 

Vapaus ja mahdollisuus hakeutua juuri sille alalle, jolle oma mielenkiinto ohjaa ja kyvyt riittävät on mittaamattoman arvokasta yksilön kannalta. Yksilön parhaan lisäksi oman valinnan tekeminen palvelee kuitenkin myös työelämää ja koko yhteiskuntaa. Paljon toisteltu lause “tulevaisuuden työelämä tarvitsee erilaisia osaajia” on täysin totta. Teknologisilla ratkaisuilla on suuri merkitys tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiselle. Me tarvitsemme monipuolisia ja moninaisia osaajia, jotta saamme tuotettua esimerkiksi kestäviä energiaratkaisuja, luotettavia verkkopalveluita ja puhdasta ruokaa. Teknologia vaikuttaa merkittävästi myös terveydenhuoltoomme ja turvallisuuteemme. Teknologiset ratkaisut suunnitellaan monimutkaiseen maailmaan, joten ratkaisuissa pitää osata huomioida ratkaisun vaikutukset sekä sen käyttäjille että yhteiskunnalle.

Mitä moninaisempi joukko suunnittelee ja kehittää ratkaisuja, sitä paremmin ja monipuolisemmin ne palvelevat ihmisiä. Lasikattojen rakentelu ei ole enää kannattavaa; se jos jokin on todella vanhaa tekniikkaa.

Lähteet
Vipunen
Hello Ruby
Mimmit Koodaa